Viime viikonloppuna oltiin siis Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Jyväskylän näyttely on ollut meille tähän asti tulosten kannalta todella hyvä paikka. 2010 Masteri oli PU2 kera SERTin ja 2011 myös PU2 ja sai ensimmäisen CACIBinsa ja vara-SERTin.
Tänä vuonna näyttelyyn oli ilmotettu jopa 31 parsonia, joista uroksia oli yli puolet ja valioluokassakin jopa viisi urosta. Tuomarina oli täysin tuntematon Ian Rasmussen Australiasta. Tuomari oli mukava ja tykkäsi selvästi eleganteista ja vähemmän raskaista koirista. Australiassa ei anneta koirista kirjallista arvostelua, joten tuomari kysyi kehäsihteeriltä onko arvostelut sopivan pituisia ja selasi välillä tabletistaan rotumääritelmääkin :D
Valioluokassa oli hyviä koiria vastassa, mutta onneksi siellä oli muitakin kookkaampia koiria, joten masteri ei näyttänyt sen isommalta, eikä tuomarikaan koosta mitään maininnut(tosin eipä siitä ole pitkään aikaan pahemmin mainittukaan, koska rotumääritelmässäkin sanotaan että spannattavuus on korkeutta tärkeämpi, eikä masteri mikään jättiläinen ole, vaikka melko kookas onkin). Esiintyminen meni meidän osalta hyvin, paitsi liikkeessä meinas olla vähän liikaa häslinkiä kun masterilla oli vähän virtaa edellispäivän huonon lenkityksen vuoksi. Hyvin malttoi kuitenkin seistä paikallaan ja kyllä sieltä välillä ihan nättiäkin liikettä saatiin aikaan, vaikkakin tiiviisti katsekontaktissa. Liikkuminen näyttelyissä onkin meidän suurin ongelma, koska masteri haluaa tapittaa mua ihan koko ajan, jolloin se tietysti kulkee pää kääntyneenä muhun päin ja etujalat lähtee helposti huitomaan. Onneksi huitominen on vähentynyt iän myötä ja nytkin liikkeitä pelkästään kehuttiin, mutta on se silti ärsyttävää kun itse tietää että koiralla on hienot ja suuret liikkeet ja paras hohto niistä lähtee pois tuon kontaktin takia. Alla oleva kuva erkkarista havainnollistaa tätä aika hyvin :) Kuvan on ottanut Toni Lund.
 |
| Erkkarista lokakuulta, jossa masteri sai myös ERIn hyvällä arvostelulla |
Tuomari jakoi pääasiassa ERI:ä ja EH:ta ja masteri sai ERIn ollen valioluokassa neljäs ja sai vielä SA:n. Tyytyväinen olin tähänkin, koska myös yksi valioluokan koira sai EH:n, joten ERI ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Arvostelukin oli varsin mukava, eikä mitään suurempaa vikaa löytynyt, mutta ehkä se hyppiminen ja pomppiminen liikkeessä vähän laski sijoitusta. Muut valioluokan koirat kun meni automaatteina eteenpäin, eivätkä olleet yhtään niin pirteitä kun masteri :D No tuli siinä todettua tuttujen kanssa että toisaalta terrierin kuuluu ollakin tuollainen, eikä mikään automaatti ja pahaa sanaa ei ole kukaan tuomari tempperamentista vielä sanonut vaan päin vastoin :)
Arvostelu: "dog with correct proportions. good earset. ears slightly large. straight topline. good depth of chest. modern angulated. moves soundly coming and going and inprofile. very alert." Eli tuomarikin huomasi pirteyden :D Korvia ei ole ennen sanottu isoiksi, mutta eihän ne mitkään ihan pienetkään ole.
 |
| Tämäkin erkkarista. On se komea :) |
Vähän jo katselin ensi vuoden näyttelyitä. Turun KV:ta voisi harkita ja tietty Rauman näyttelyä. Lisäksi huomasin, että Helsingin KV:ssa kesällä on sama tuomari, joka teki masterista valion, eli sitä vois harkita myös. Agilitykisat ajaa kuitenkin edelle, eli niitäkin täytyy katsoa ennen kuin näyttelyihin ilmottaudutaan. Yksi CACIB tosiaan suomesta puuttuu, joskaan ei sillä niin kiire ole, kun ei nyt ainakaan vielä olla ulkomaillekaan näyttelyihin lähdössä. Messariin mennään voittaja-näyttelyyn 9.12, mutta siellä on tunnetusti niin kova taso, ettei suurta menestystä ole odotettavissa. Kiva se on kuitenkin käydä kokeilemassa sielläkin valioluokassa olemista :)
Ai niin, piti vielä mainita, että parsoneille on onnistuttu kehittämään geenitesti myös yhtä Ataksian muotoa vastaan (Late Onset Ataxia, LOA) ja nyt marraskuussa testi on otettu käyttöön. Masterin kasvattaja oli facebookissa kertonut, että hänen koiristaan on 3 sukupolvea testattu terveeksi (ei siis edes kantajiksi) ja näiden testattujen koirien joukossa on mm. Masterin emä, isän isä, sekä puoliveljiä ja -siskoja(mahdollisesti myös täyssisaruksia?). Suurella todennäköisyydellä siis masterikaan ei kanna kyseistä sairauden aiheuttavaa geeniä. Jossain vaiheessa masterikin on menossa kuitenkin geenitestiin, jotta saadaan varmuus. Sairashan se ei ole, koska oireet tässä sairaudessa tulee yleensä jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kantajiakin voidaan käyttää jalostukseen terveen koiran kanssa, koska geeni on resessiivinen ja vaatiin siis geenin molemmilta vanhemmilta, jotta jälkeläinen voi olla sairas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti