Treeniä treeniä ja KESÄ!

Bloggailu on jäänyt vähemmälle ja täällä on vihdoin kesä. Tänään on ollut 30 astetta varjossa ja ilma on tosi painostava! Tsaun kisojen jälkeen me on oltu Jaakko Suoknuutin treeneissä ja sit on treenattu lähinnä iteksemme parin kertaan kentällä kun kenttäkausi on vihdoin avattu! Niin ja oltiin me epistelemässäkin avajaisissa parpansalin kentällä.

Jaakon koulutuksessa oli tällanen rata:

Jaakko tykkää analysoida ja puuttua perusasioihin, joten radalla päästiin 20. esteelle asti ja suurin osa ajasta meni jutteluun. Seuraavia asioita jäi mieleen:

-Mun ohjaava käsi on liian ylhäällä, eli vähemmän pitäis ohjata kädellä, koska koira on jäänyt siihen heiman kiinni. Tämä näkyi mm. siten, että ei hakenut pituutta itse jos en näyttänyt kädellä.

-Radalla pitäs olla hiljempaa, eli käskyjä ei pahemmin tarvis jaella koiralle. Mä en niinkään sano estekäskyjä, mutta koko ajan tule "Tähän" "Tässä" yms.

-Putkijarruun saatiin hyviä vinkkejä, jotka vahvisti jo aiemmin opittua. Tähän käskyn liittäminen ei oo niin tärkeeetä kun se, että oma liike pitää stopata merkiksi jarrusta. Koira pitää palkata vastakkaiseen suuntaan.

- Persjättö pitää olla valmis ennen kuin koira ponnistaa hyppyyn (esteet 15-17).

- Hyppyjen 4 ja 19 takaakierroissa tai vastaavissa tilanteisa on tärkeää, että liikkeen pysäyttämällä koiralle ei jää vaihtoehtoja muuta kuin kyseisesn esteen takaakiertoon. Jos ehtii niin pysähdys lähellä siivekettä, mutta jos huomaa olevansa myöhässä niin oma liike pitää pysähtyä heti, jolloin tilanne on pelastettavissa, eikä saa rynniä jos tietää jo myöhästyvänsä. Takaakierroilla ei saa ajatella liikaa takaakiertoa ;)

-Putkien ollessa lähekkäin pitää ajatella etäisyyttä mistä lähettää koiran haluttuun putken päähän. Yleensä ansaputket on hankalia enemmän omassa päässä eikä niinkään koiralle.

-Pakkovalssin voi tehdä kolmella askeleella, jolloin saa itse etumatkaa.

Kiva koulutus ja kuulemma meidän meno näytti oikein hyvältä kunhan noihin tiettyihin asioihin kiinnittää huomiota ja vahvistaa vielä koiran estehakuisuutta ilman ohjaavan käden tukea. Mikko ja Terhi oli pettyneitä kun pääsin niin helpolla :D

Parpansalin epikset oli oikein viihdyttävät, tai ainakin me viihdytettiin ;) ennen avoimen luokan ekaa rataa Terhi kiskoi palloa zikin suusta ja se vieri masterin nenän edestä. No radalla päästiin kolmantena olleelle puomille, josta masteri hyppäs puolesta välistä alas ja lähti etsimään tätä palloa ihan hullun lailla! Lopulta se löys Soolon narulelun maalista ja juos se suussa ympyrää..huoh..enpä ois uskonu, että yks pallo saa pienen terrierin elämän noin sekasin, kun yleensä se ei radalla häiriinny mistään, vaikka pallohullu onkin. Uusinnalla se pysyi jo radalla, mutta vieläkin oli pallo mielessä ja tuli ihan tyhmiä virheitä. 1-luokka meni paremmin. Yksi putken väärä pää, mutta muuten kivaa menoa. Masteri meni saman radan myös Kristan kans ja lähti puolessa välissä ettimään mammaa, eikä edes paniikissa mua löytänyt vaikka seisoin vieressä ja huusin sitä :D Lopulta se mut löysi ja pystyi jatkamaan radan loppuun.

Kuvaajakin oli paikalla ja tuli hienoja kuvia! Kuvat on ottanut Leena Väinölä.

Keskiviikkona meillä alkoi ohjatut treenitkin tauon jälkeen ja meitä koulutti Tanja, jolla itsellään on kettuterriereitä. Rata oli aika haastava ja heti alkuun jäätiin jankkamaan sylivekkiä kun en millään saanu taas käsiä toimimaan niinku halusin ja peruuttelinkin haluamattani. No saatiin onnistumaan ja Tarukin anto myöhemmin tarkempia ohjeita tähän, miten jalat kuuluu olla ja miltä jalalta lähden liikkeelle ettei tarvi peruutella. Seuraava ongelma oli pituus, jota masteri ei vaan ite hakenu, vaan lukitsi aina seuraavan hypyn ja tuli ohi. Tähän piti palkata ja kun jouduin näyttämään pituuden niin piti vaihtaa suoran jälkeiselle takaakierrolle pakkovalssin tilalle viskileikkaus, joka muuten suju tosi hyvin! Seuraavaan pätkään tuli tosi hieno onnistuminen kun tanja laitto mua vähän juoksemaan! Tanja oli muutenkin sitä mieltä, että masterista saa vielä hurjasti enemmän vauhtia irti kun vaan liikun rohkeammin. Ja onhan tää ennenkin kuultu, mutta tarvisin jonkun karjumaan kurkku suorana, jotta saisin itestäni irti enemmän.  Kiva koulutus ja masterikin oli ihan poikki jo treenin loppupuolella ja se pääskin sit Lilli-parsonin ja Elvis-sakemannin kans jäähdyttelylenkille ja meni uimaankin.

Tänään kävin aamulla tekemässä vähän rataa ja vahvistin stä pituutta. Hyvin sujui ja sain sylivekinkin nyt onnistumaan paremmin. Yks lentokeinu tuli heti alkuun ja siitä joutu jäähylle, mutta muuten hyvää tekemistä ja kyllä otti koville kun aurinko paahtoi suoraan kentälle.

Huomenna pitäs lähteä jälleen tsaukkilaan ja tällä kertaa pitäs korkata kolmosten radat! Hui kun on jännää. Tulostavotteita ei oo, mutta jos nyt saatas suhteellisen ehjiä suorituksia tehtyä niin olis kiva. Ja tietty olis enemmän kun kiva jos ne kontaktit toimis taas.

Viikon päästä on rauman näyttely ja masteri on kyllä turhan hoikassa kunnossa sinne. Nyt on ollu sen verran aktiivista elämää ja lämpösemmät ilmat, että olis pitäny lisätä rasvaa ruokavalioon enemmän jo aiemmin. No ei sen paljon tarvi lihoa, koska muuten se on hyvässä kunnossa ja energiataso on korkeella ja voi olla, että se viikon päästä näyttää jo taas ihan hyvältä.

Kuninkuusluokka kutsuu!!

Piti kertoa seuraavaksi tamskin huonosti menneistä kisoista, joissa ekalla radalla koira otti kontaktit, mutta tästä hämääntyneenä ohjaaja unohti yhden hypyn ja sähläs muutenkin, seuraavalla radalla kontakteja ei otettukaan eli kantamalla tultiin maaliin ja hyvänmielen hyppärilläkin vaan nauratti kun piti vähän sählätä :D Näiden kisojen jälkeen treenasin itsenäisesti kaikki huonosti menneet asiat ja kaikki tietty sujui hyvin. Lisäks käytiin tsaun epiksissä tekemässä yhdellä radalla hyvät kontaktit ja kahdella tultiin taas kantamalla maaliin..pieni epätoivo jo meinas iskeä, mutta mitä näitä muistelemaan(ja kyllä mä toisaalta uskoin edelleen, että työ tuottaa tulosta)..Krista ja Pina nous kakkosiin tamskilla, eli saatiin sentään sitä juhlia skumpan kera epiksissä ja se piristi mieltä :)

Mutta kuten otsikosta voi päätellä, tällaisen ruusukkeen kanssa sai masteri poseerata lauantaina:

Viime viikonloppuna se sitten tapahtui: mun ensimmäinen kisakoirani nous kolmosluokkaan reilun vuoden ohjattujen treenien jälkeen! Vaikka tiesin, että meissä on potentiaalia niin tuntuu se silti jotenkin uskomattomalta ja oon niin kiitollinen tosta hienosta koirasta joka tekee tän mahdolliseks ja siitä asenteesta jonka mulle on elämä opettanu, eli ei luovuteta ja epäonnistumisista ei lannistuta vaan jatketaan eteenpäin! Kokeneemmat aksaajat ei ehkä edes muista miltä se tuntu kun eka koira nous kolmosiin :) hieno tunne se on

Olin siis ilmottanut masterin TSAU:lle lauantaille neljälle radalle (3xagi ja 1xhyp) ja sunnuntaille ATT:lle kahteen agirataan. Otin paljon startteja ja hyppärinkin kun ajattelin agiratojen päättyvän lyhyeen kontaktien takia.

Tsaun kisat alko ilosesti kun sain kuulla Kaisan ja Luumun nousseen kakkosiin hyppynollalla! Onnea vielä heille :) Meillä oli vuorossa ensin hyppyrata, johon olin päättänyt lähteä tekemään hyvää rataa. Tässä tuomarina oli Anders Virtanen, jonka ratojen tiedän sopivan meille, vaikka niissä yleensä aika pyöritystä onkin. Ja niinhän se rata sopi jälleen. Yhdessä kaarteessa masteri lähti hakemaan edessä ollutta muuria ja sain sen kääntymään myöhässä ja tästä johtuen seuraavan hypyn rima tippui. Aika oli nopea kuitenkin ja nollia ei tullut, joten voittohan tällä vitosella napattiin :) Erityisen hyvä mieli jäi ennen keppejä tehdystä niisto-persjätöstä joka onnistui todella hyvin! Alla linkki videoon.

Hyppyradan video

Toinen rata oli Asko Jokisen rata ja myös hänen ratansa on meille sopinut erittäin hyvin. Ennen tätä B-rataa otin keinua ulkona ja palkkasin lelulla. Meitä kuulutettiin jo lähtöön kun masteri roikkuu lelussa eikä päästä irti. Tein kaikkeni ja huusin ja yritin repiä lelua ja lahjoa nameilla yms ja lopulta sainkin lelun revittyä pois ja suoraan juostiin radalle tästä. Ainakin oli kiukku päällä ja rata olikin hyvä siihen asti kunnes ohjasin putkeen hypyn sijasta ja tästä HYL. No loppuun asti jatkoin hyvin ja masteri otti hienon kontaktin puomilla, joten hyvällä mielellä maaliin:)

B-radan video

Kolmas rata oli jälleen Andersin ja ihan mukava profiililtaan. Suoritus oli ehkä huonoin näistä, koska olin huolimaton ja kaarteet venyi. Pystyin kuitenkin soveltamaan loppuun takaaleikkauksen kun huomasin etten ehdin valssiin. tuloksena 10rv (aikaan päästiin mut huono se oli kaarteiden takia). Tämäkin video löytyy mun kanavalta jos jotain kiinnostaa.

Neljäs rata oli Askon ja taas oli mukava profiili. Lopussa oli tiukka paikka putkella että saa koiran oikeaan päähän, mutta muuten ihan ok. Alku lähti hyvin ja näin, että pysähty kontaktille (tosin videolla näkyy että pysähty hiekalle). Suoran putken jälkeen putkijarru unohtu ja kaarre venyi, mutta sain koiran kuitenkin kääntymään.  putkelle vientikin onnistui ja masteri lukitsi oikean pään heti hypyllä. kepeille mennessä kävi mielessä, että nyt on nolla lähellä ja siinä masteri onneks sujahti ite kepeille suoraan vaikka mun ohjaus oli miten sattuu. Nollana siis maaliin ja jännittämään saadanko serti vai ei. Ja niin siinä kävi, että ainoa nolla tehtiin ja aikakin oli varsin hyvä kaarteet huomioon ottaen ja nollavoitto sertin kera oli tästä tuloksena!!! :) Ei tarvinu siis sunnuntaina lähtee kisaileen. Oli myös huikeaa, että kaikki kontaktit tosiaan otettiin. On kiva, että se hylkyputki ja koiran kantaminen radalta ei oo menny hukkaan. En tosin usko, että vieläkään kontaktit olis supervarmat, mutta parempaan päin

D-radan video

Nyt pidetään kisoista taukoa ja en todellakaan edes yritä keräillä nollia SM-kisoja varten, vaikka se teoriassa mahdollista oliski. Ei me olla valmiita SM-kisoihin, vaan paljon on palasia laitettava vielä kohdalleen, että radat tulee sujuvammiks ja kaarteen pienemmiks. Ens kaudelle sitten yritetään nollia keräillä. Seuraavat kisat vois olla ehkä WECA:lla toukokuun lopussa ja sitten meidän omissa iltakisoissa startataan kyllä. Rauman näyttelykin lähestyy ja sormet jo syyhyää päästä nyppimään masterin karvakaulus pois, mutta taidan tehdä sen vasta lähempänä näyttelyä.

Buzzador: Maxim sport

Kirjoitinkin joku aika sitten, että sain buzzattavaksi maxim sport-tuotteita ja nyt ne alkaa olla testattu ja aika kirjottaa mielipiteitä.

Maxin-tuotteista löytyy lisää infoa sivulta http://www.maximsports.fi/.

Testattavaksi sain

-Maxim Energy Bar energiapatukoita kahta makua
-Maxim Recovery Bar proteiinipatukoita kahta eri makua
-Maxim After Training proteiinipatukoita kahta eri makua myös

-Maxim Hypotonic Sport Drink urheilujuomajauhe
-Maxim Total Hydration poretabletit

-Maxim Recovery Drink palautusjuoma kolmessa eri maussa

Kuva googlen kuvahausta

Energiapatukat on siis tarkoitettu syötäväksi ennen treeniä ja ne sisältääkin pääasiassa nopeita ja hitaita hiilihydraatteja. Näitä olen syönyt ennen fysiikkatreenejä ja ne on osoittautunut oikein hyväksi energianlähteeksi, koska ennen treenejä ei voi syödä määrällisesti paljon, mutta energiaa tarvii silti. Näissä patukoissa makuina oli Caramel&choco ja sweet&salty. Molemmista pidin ja näitä vois maultaan verrata ihan suklaapatukkaan. Sweet&salty sisäls suklaata ja suolasempaa pähkinää joiden yhdistelmästä erityisesti pidin. Treeneissä on riittänyt energiaa kun olen lisäksi juonut myös testattavana ollutta energiajuomaa ennen treeniä ja osittain sen aikanakin.

Proteiinipatukoita olen käyttänyt hyödyksi välipalana esimerkiksi agilitykisoissa, jossa ei välttämättä saa ruokaa moneen tuntiin. Patukat on pitäny hyvin nälän poissa ja antanu energiaa suoritusten välissä. Olen käyttänyt näitä myös ennen treeniä energiapatukoiden loputtua ja on ne toiminu siinäkin tarkoituksessa. Erona energiapatukoihin on siis suurempi proteiinimäärä. Näissä on 1/3 proteiinia, joka on ehkä melko vähäinen määrä. Makuina oli banaani ja caramel&hazelnut, joista jälkimmäisestä tykkäsin enemmän. Banaanipatukka oli koostumukseltaan aika jauhoinen ja alkoi ällöttämään

puolikkaan patukan jälkeen. 

kuva www:maximsports.fi

 Pienempiä 35g proteiinipatukoita oli myös kahta makua testissä, eli tumma suklaa ja kuvassa näkyvä hazelnut&chocolate crisp. Näitä söin treenin jälkeen ja tuntuivat kyllä toimivan ja ehkä auttoivat nopeampaan palautumiseen. Molempien mausta tykkäsin. Näissä patukoissa on melkein saman verran hiilareit ja protskua, eli koostumus on parempi kuin isommissa patukoissa.

Urheilujuomia olen juonut ennen rankempia treenejä, eli lähinnä ennen juoksulenkkiä tai ennen fysiikkatreenejä. Juomajauhe sekoitetaan kylmään veteen ja sen voi tehdä etukäteen jääkaappiin valmiiksi. Näitä juomia varten paketissa tuli mukana juomapullo, jossa on mitta-asteikko helpottamassa veden määrän arviointia. Se onkin ollut ihan loistava käytössä. Ainut miinus pullossa on, ettei nokka pysy auki vaan sitä saa aukoa koko ajan juodessa. 

Juomajauhe on sitruunanmakuinen ja suht neutraali. Suositeltu 750ml määrä tuntui isolta, joten olen käyttänyt 500ml vettä ja siihen 2 mitallista jauhetta. Juon juoman just ennen treeniä ja välillä olen ottanut lopun mukaan treeneihin jos on jäänyt. Poretabletit on appelsiinin makuisia ja niistä en oikein pitänyt. Tabletit liukenee huonosti veteen ja maku ei oo kovin hyvä. Lisäks kerran ennen juoksulenkkiä join tätä ja maha tuntui menevän sekaisin. 

Palautusjuomaa olen testannut treenien jälkeen. Yksissä fysiikkatreeneissä toinen reisi meni todella jumiin ja melkein kramppas, mutta join treenin jälkeen juoman ja enyttelin yms niin seuraavana päivänä pystyin tekemään 10km juoksulenkin, eli jotain apua varmasti oli tästäkin.

Tää oli siis eka kerta kun ikinä käytän mitään tällaisia urheiluvalmisteita ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti! Varmasti ostan jatkossakin näitä tuotteita käyttöön.

Tuulian koulutus 11.4.2013

Tulee nyt vähän putkeen näitä postauksia, eli selailkaa alaspäin kun siellä on lisää uusia juttuja.

Suunnitelmista poiketen päästiinkin Tuulian koulutukseen toista kertaa tänä keväänä. Ratapiirroksen näin vasta menomatkalla ja siinä sitten alustavasti suunnittelin mitä radalla vois tällä kertaa sählätä ;)

rata 11.4

Käytiin rata Tuulian kanssa läpi alkuun ja olihan siinä eri juttuja taas mitä ennen ja uusia ohjauskuvioita oli flippi ja tuplasylkkäri (jota ei sit ehditty harjotella)

1-3: koira otettiin vastaan 3. hypyn vierestä ohjaamalla kohti 2.hypyn ponnistuspaikkaa koiran laskeutuessa 1.hypyltä. Tää oli meille vaikee ja treenattiinkin sitä jonkun aikaa palkan kanssa. Suurimmat virheet tein ohjatessani kohti hyppyä enkä ponnistuspaikkaa. Muutenkin masteri on tottunu tulemaan suoraan mun luo hyppyjen yli ja sivuttaisirtoomista on tullut treenattua ihan liian vähän viime aikoina taas. No jätettiin tää kotiläksyks muutaman onnistumisen jälkeen.

4-9: takaakiertovalssi neloselle, jossa piti lähteä ajoissa liikkeelle (himmailin pari ekaa kertaa). siitä sujuvasti kasille, johon saksalainen. Tää saksalainen on jotenkin jääny hyvin päähän ja se suju nytkin hyvin joka kerta :)

10-11: Tähän valitsin pakkovalssijaakotuksen ja tässä kympin takana oli hämynä pikkuputki, johon masterikin pariin kertaan meni. Tärkeetä oli ettei koiraa saanu katsoa yhtään vaan piti katsoa paikka johon halusi sen tulevan ja tällöin rintamasuunta oli oikein itsellä. Kepeille piti antaa tilaa mutta ohjata kuitenkin tiukasti. Tää onnistu lopulta superhyvin!! :)

12-17: 12 hypylle tein pakkovalssijaakotuksen taas ja tässä oli tärkeetä ettei etene riman puoliväliä pidemmälle, jotta saa etumatkaa 14 takaakiertoon. sinne siis valssi vielä ja hyvin edeten kohti 16. hypyn persjättöä. Tää onnistu ensin hyvin, mutta sitten masteri tuli ohi pariin kertaan. Tärkeetä oli saada katse kääntymään ajoissa niin rupes sujumaan.

18-20: 18 hypylle twisti tai mikälie. Seuraavaan putkeen lähetin ajattelematta alkuun väärällä kädellä kun mielessä oli joku sylkkärin tapainen, mutta tietysti se piti lähettää koiran puoleisella kädellä. Tuulia puhui siihen malliin, että "ette oo varmaan paljoon tehny tällaisa lähetyksiä putkeen", mutta kerroin kisoissakin tekeväni usein niin,e ttä lähetän "väärään päähän" ja ongelma olikin ehkä kieputuksessa edelliselä hypyllä kun ei meinannu masteri irrota niin hyvin putkeen. Syy selviskin ja mun piti antaa katsekontakti masterille hypyllä jonka jälkeen se ampas hienosti aina putkeen.

21-24: 22.hypylle kierrätin ulkokautta ja siihen taas twist. Tähän olis voinu tosiaan tehdä sen tuplasylkkärin, jolloin olis voinu pakkovalssata sueraavaan putkeen, mutta me ehdittiin tehdä vaan twistillä ja siitä pimeeseen putkeen pituuden kautta ja ite putken toisen suun ohi, jolloin koira näkee jalat ja tulee perässä oikeeseen suuntaan. Ekalla kerralla meinas tulla törmäys, mutta ei ihan tullu :D

25-27: Tää oli se uus ohjauskuvio eli flippi. Vasemmalla kädellä heitettiin koira 25.hypylle, käännyttiin valssaamaan ja hetken vedätettiin oikealla kädellä, jonka jälkeen ympäri ja koira selän takaa persjätöllä 26.hypylle ja heti perään persjättö 27.hypylle. Tässä piti vaan uskaltaa liikkua ja ekalla kerralla en liikkunu, mutta pelastin tilanteen tekemällä viskileikkauksen 27.hypylle :D No saatiin flippikin onnistumaan hienosti kun vaan liikuin.

26-maali: Koko lopussa tärkeintä oli myös liikkua rohkeasti, eli 29 takaakierrosta lähteä nopeasti pakkovalssiin 30 hypylle ja siitä käänytä ennen kun koira on hypyllä ja jaakottaa. siitä sit sellanen "ilmava niisto" 31:lle ja maaliin.

Loppupätkää tehtiin toisella kierroksella useempaan kertaan ja Mikko jo uhkaili, että kävelen raumalle, jos ei ala liikettä itestä löytymään ja löytyihän sitä! Mikko ja Terhi oli sitä mieltä, että liikun laiskasti ja kun he on nähny mun juoksevan fysiikkatreeneissä lujaa niin näyttäähän se hitaalta siihen verrattuna. Ongelma vaan on, ettei aivot tuota käskyjä tarpeeks nopeesti ;) koko ajan pitää kelata, että mitä seuraavaks.

No jokatapauksessa huomas taas, miten taitava masteri on ja pitäs luottaa siihen enemmän ja liikkua vaan rohkeammin.