Torstaina meillä alkoi talven ohjatut ryhmät lämpimässä hallissa. Meidän ryhmässä on vaan 4 koiraa: russeli Pina ja lagotot Gina ja Zara, joista jälkimmäinen on vasta "pentu", olikohan 9 kk :) Zara on meidän ryhmässä kyytien takia ja tekee sitten sovelletusti kaikkea mitä osaa. Muut koirat ovat ohjaajinen kisanneet, Masteri ja Pina eniten. Kouluttajia meillä on kaksi ja tällä kertaa vuorossa oli Topi, jonka koulutuksissa en ole ennen ollut. Hyvät treenit kuitenkin oli! Tässä ensin rata:
treenit 15.11.2012
Otettiin kahdessa kierroksessa treenit, eli kaikille koirille parissa pätkässä. Alussa piti mennä muurin taakse, johon merkkaus ja ihmisnuoli kohti putkea. Siitä täysiä juosten 4. taakse ja sinne persjättö ennen kuin koira lähtee hyppyyn. 5. esteelle takaakierto ja päällejuoksu ja 6. merkkaus valssaten. A:n kontaktille koiran piti mennä itsenäisesti jotta itse sai etumatkaa 9. esteelle, johon takaakierto ja persjättö. Sitten pituudelle valssi, josta käännyttiinkin takas päin ja sylkkärillä kepeille. Loppu sitten ihan perinteisesti.
(c) Janika Karenmaa
Me tyssättiin alkuun jo muurille kun olin itse ihan väärinpäin ja masteri leiskautti varmaan kolmen metrin päähän muurin hypyn, josta oli mahdotonta mennä putkelle. Kun saatiin ihmisnuoli onnistumaan, eli rintamasuunta putkelle ja vastakädellä merkkaus ja ajoissa etenemään kohti putkea niin masteri tuli hienosti muurin tolppaa nuollen kohti putkea. Putkeen lähetyksessä sai olla tarkkana ettei kiirehtinyt eteenpäin ennen kun koira on jo putkessa. Alkuun en meinannut millään ehtiä nelosen taakse ja kun tein persjätön myöhässä koiran lähtiessä hyppyyn, tippui rima heti. Tämä kun saatiin onnistumaan niin seuraava ongelma oli päällejuoksu, jossa pari kertaa käännyin vaitsomaisesti peruuttamaan puolivalssin tyyliin, mikä oli ihan turhaa ja hidasti vaan masterin menoa. Päällejuoksu sujui hyvin kun tein sen oikein. 6. esteen merkkauksessa ei ollut ongelmaa, niitä kun tahkottiin syksyllä yhdellä treenikerralla oikein urakalla kun vierailin toisen kouluttajan ryhmässä.
Agilityleiriltä, päällejuoksu.
A:n kontakti oli hieno joka kerta ja ei mitään ongelmaa edetä itsenäisesti vaikka jäin putken toiselle puolelle (palkkasin kaikki kontaktit kuitenkin). 9. esteen jälkeen olin pari kertaa rajusti myöhässä ja sitten kun yritin olla ajoissa ja käännyin takaperin niin enköhän pyllähtänyt suoraan taaksepäin ja otin vasemmalla kädellä vastaan. Aika lailla siihen sattui, mutta hammasta purren hiottiin tämä kohta kuntoon ja sylkkärikin onnistui parin kerran jälkeen hienosti ja sitten tauko.
(c) Janika Karenmaa
Tauon jälkeen otettiin rataa vielä alusta ja edelleen putkella kiirehdin turhaan, mutta sen jälkeen 9. esteelle meni hienosti pienillä kaarroksilla. Nyt myös saatiin 9-12 onnistumaan hyvin ja otettiin loppu vielä pituudelta eteenpäin. Puomin kontakti oli hieno! Nyt on vihdoin jäänyt se nytkyminen ja kuminauhaefekti pois kontaktilla ja varmasti Masteri pysähtyi ja loppusuoran hypyt se tyypilliseen tapaan napsi ihan itekseen.
Käsi on edelleen kipeä, mutta tuskin murtunut kun ei ole turvonnut. Onneksi suurin kipu on käsivarressa, joten sormet toimii ihan hyvin. Viikon päästä meillä on TSAUn kisat tiedossa ja siellä juostaan kolmen startin verran (2 x agirata ja 1 x hyppäri). Nollista en ota enää paineita vaan lähden tekemään hyviä ratoja ja toivon parasta että kaikki menee nappiin. Nyt on ainakin luottavaisempi mieli kontaktien suhteen ja jospa nyt ei tarvitsisi palautella niille ja voisi keskittyä muuhunkin rataan kunnolla :) Poikkeuksellisesti olen molempien Tsaulla olevien tuomareiden radoilla ollut aiemminkin, eli ihan hauskaa, varsinkin kun molempien radoista tykkäsin. Tekstin sekaan laitoin muutaman kuva syksyn agilityleiriltä kun ei nyt tuoreempiakaan kuvia ole.
Huomenna olis tarkotus mennä russeliporukalla hallille omatoimitreeneihin. Saa nähdä mitä keksitään.
Viime viikonloppuna oltiin siis Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Jyväskylän näyttely on ollut meille tähän asti tulosten kannalta todella hyvä paikka. 2010 Masteri oli PU2 kera SERTin ja 2011 myös PU2 ja sai ensimmäisen CACIBinsa ja vara-SERTin.
Tänä vuonna näyttelyyn oli ilmotettu jopa 31 parsonia, joista uroksia oli yli puolet ja valioluokassakin jopa viisi urosta. Tuomarina oli täysin tuntematon Ian Rasmussen Australiasta. Tuomari oli mukava ja tykkäsi selvästi eleganteista ja vähemmän raskaista koirista. Australiassa ei anneta koirista kirjallista arvostelua, joten tuomari kysyi kehäsihteeriltä onko arvostelut sopivan pituisia ja selasi välillä tabletistaan rotumääritelmääkin :D
Valioluokassa oli hyviä koiria vastassa, mutta onneksi siellä oli muitakin kookkaampia koiria, joten masteri ei näyttänyt sen isommalta, eikä tuomarikaan koosta mitään maininnut(tosin eipä siitä ole pitkään aikaan pahemmin mainittukaan, koska rotumääritelmässäkin sanotaan että spannattavuus on korkeutta tärkeämpi, eikä masteri mikään jättiläinen ole, vaikka melko kookas onkin). Esiintyminen meni meidän osalta hyvin, paitsi liikkeessä meinas olla vähän liikaa häslinkiä kun masterilla oli vähän virtaa edellispäivän huonon lenkityksen vuoksi. Hyvin malttoi kuitenkin seistä paikallaan ja kyllä sieltä välillä ihan nättiäkin liikettä saatiin aikaan, vaikkakin tiiviisti katsekontaktissa. Liikkuminen näyttelyissä onkin meidän suurin ongelma, koska masteri haluaa tapittaa mua ihan koko ajan, jolloin se tietysti kulkee pää kääntyneenä muhun päin ja etujalat lähtee helposti huitomaan. Onneksi huitominen on vähentynyt iän myötä ja nytkin liikkeitä pelkästään kehuttiin, mutta on se silti ärsyttävää kun itse tietää että koiralla on hienot ja suuret liikkeet ja paras hohto niistä lähtee pois tuon kontaktin takia. Alla oleva kuva erkkarista havainnollistaa tätä aika hyvin :) Kuvan on ottanut Toni Lund.
Erkkarista lokakuulta, jossa masteri sai myös ERIn hyvällä arvostelulla
Tuomari jakoi pääasiassa ERI:ä ja EH:ta ja masteri sai ERIn ollen valioluokassa neljäs ja sai vielä SA:n. Tyytyväinen olin tähänkin, koska myös yksi valioluokan koira sai EH:n, joten ERI ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Arvostelukin oli varsin mukava, eikä mitään suurempaa vikaa löytynyt, mutta ehkä se hyppiminen ja pomppiminen liikkeessä vähän laski sijoitusta. Muut valioluokan koirat kun meni automaatteina eteenpäin, eivätkä olleet yhtään niin pirteitä kun masteri :D No tuli siinä todettua tuttujen kanssa että toisaalta terrierin kuuluu ollakin tuollainen, eikä mikään automaatti ja pahaa sanaa ei ole kukaan tuomari tempperamentista vielä sanonut vaan päin vastoin :)
Arvostelu: "dog with correct proportions. good earset. ears slightly large. straight topline. good depth of chest. modern angulated. moves soundly coming and going and inprofile. very alert." Eli tuomarikin huomasi pirteyden :D Korvia ei ole ennen sanottu isoiksi, mutta eihän ne mitkään ihan pienetkään ole.
Tämäkin erkkarista. On se komea :)
Vähän jo katselin ensi vuoden näyttelyitä. Turun KV:ta voisi harkita ja tietty Rauman näyttelyä. Lisäksi huomasin, että Helsingin KV:ssa kesällä on sama tuomari, joka teki masterista valion, eli sitä vois harkita myös. Agilitykisat ajaa kuitenkin edelle, eli niitäkin täytyy katsoa ennen kuin näyttelyihin ilmottaudutaan. Yksi CACIB tosiaan suomesta puuttuu, joskaan ei sillä niin kiire ole, kun ei nyt ainakaan vielä olla ulkomaillekaan näyttelyihin lähdössä. Messariin mennään voittaja-näyttelyyn 9.12, mutta siellä on tunnetusti niin kova taso, ettei suurta menestystä ole odotettavissa. Kiva se on kuitenkin käydä kokeilemassa sielläkin valioluokassa olemista :)
Ai niin, piti vielä mainita, että parsoneille on onnistuttu kehittämään geenitesti myös yhtä Ataksian muotoa vastaan (Late Onset Ataxia, LOA) ja nyt marraskuussa testi on otettu käyttöön. Masterin kasvattaja oli facebookissa kertonut, että hänen koiristaan on 3 sukupolvea testattu terveeksi (ei siis edes kantajiksi) ja näiden testattujen koirien joukossa on mm. Masterin emä, isän isä, sekä puoliveljiä ja -siskoja(mahdollisesti myös täyssisaruksia?). Suurella todennäköisyydellä siis masterikaan ei kanna kyseistä sairauden aiheuttavaa geeniä. Jossain vaiheessa masterikin on menossa kuitenkin geenitestiin, jotta saadaan varmuus. Sairashan se ei ole, koska oireet tässä sairaudessa tulee yleensä jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kantajiakin voidaan käyttää jalostukseen terveen koiran kanssa, koska geeni on resessiivinen ja vaatiin siis geenin molemmilta vanhemmilta, jotta jälkeläinen voi olla sairas.
Päätin tehdä Masterille vihdoin blogin, mikä on ollut mielessä jo pidempään ihan itseänikin varten, koska tämä on hyvä tapa saada kirjotettua ylös agilitytreeneistä, kisoista yms. Lisäksi tutut koiraihmiset voivat lukea täältä kisojen analyysit ja muut kuulumiset, eikä tarvi täyttää facebookia pelkällä koirahömpällä, josta suurin osa kavereista ei tajua mitään :D Lisäksi Masterin omistaja voi lukea täältä kuulumiset vähän pidemmässä mittakaavassa (masteri on siis mulla sijoituksessa). Yläreunasta löytyy Masterin oma sivu, josta voi lukea perustiedot ja hieman taustaa.
Agilitykisoja ja treenejä on jo useammat takana tältä syksyltä, mutta aloitan kirjottamisen kuitenkin toissa viikonlopun ATT:n kisoista ja viime viikonlopun näyttelystä. Tänään meillä alkaa talven ohjatut treenit lämpimässä hallissa. Toinen kouluttajista on tuttu syksyn treeneistä ja toinen kouluttaja ei ole meille koskaan treenejä pitänyt, joten mielenkiinnolla odotan millaiset treenit tänään on luvassa.
ATT 4.11.2012 2 x 1-luokka
Kisoihin lähdettiin aamupäivästä treenikaveri Kristan ja hänen koiransa Pinan kanssa. Tarjolla oli kaksi agilityrataa ja tuomarina kisoissa oli Johanna Nyberg, jonka radoista meillä kummallakaan ei ollut mitään kokemusta. Oltiin ajoissa ja ehdittiin katsoa hetken 2-luokan kisoja ja myös maksiykkösiä, jotka aloittivat. Minit oli välissä, joissa myös Krista ja Pina starttasivat ja heillä meni todella hyvin :) Olimme käyneet parina päivänä treenaamassa kontakteja kentällä ja fiilis oli katossa kun Pina otti hienot kontaktit! Ensimmäinen rata oli simppeli ja rataantutustumisessa ei kovin vaikeita kohtia löytynyt. Ehkä haastavin oli lopussa, jossa koira helposti lukitsi putken väärän pään, jos hyppää liian pitkälle hypyllä 17.
Rata A
Masteri kävi aika kuumana jo odotuskarsinassa, koska mitään lämmittelyesteitä ei otettu ennen radalle menoa. Menin ensimmäisen hypyn taakse ja aloin irrottamaan valjaita, joista masteri rimpuili ittensä pois ja hyppäsi suoraan ensimmäisen hypyn ennen kuin ehdin edes käskeä sitä paikalleen. Hetken tuijotin suu auki sen perään ja en voinu uskoa, että näin kävi. No ei muuta kun koira takas lähtöön, jolloin tietysti hylky. Tästä ne kierrokset vaan nousi ja mentiin mm. keinusta ohi ekalla yrittämällä ja siitä sitten päästiin puomin alastulolle asti, jossa Masteri ensin loikkas yli, joten palautin sen kontaktille, josta se vielä varasti ennen vapautuskäskyä, joten vielä uudelleen palautin ja nyt se malttoi odottaa. Tuomari oli tiukkana kontaktille palautuksesta, eli suoraan piti juosta pois radalta ja näinhän me tehtiin.. Hieman harmitti kun ei päästy purkamaan tuota energiaa ja kepit olis kiva ollu mennä kans, mut ei auta jos koira possuilee.
B-rata oli jo paljon haastavampi, mutta totesin ekan radan perusteella moneen kertaan, että se on ihan sama minkälainen rata on, jos ongelmat on kontakteilla. Olin myös viisastunut tästä ekan radan työtapaturmasta ja päättänyt, että ihan sama vaikka kaikki muu menee pieleen, mutta valjaista karkaamista ei tule tapahtumaan enää ikinä.
Rata B
Alunperin suunnittelin meneväni kakkosesteen taakse tekemään valssin, mutta lopulta sain vinkin, että takaakiertovalssi toimii paremmin ja silloin koira ei ainakaan lukitse edessä olevaa putkea (näin muuten kävi joillekin). Kepit oli aika haastavat, koska edellinen este oli muuri, joten koiralle näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, vaikka mitään kulmaa kepeille ei ollutkaan. Todella monelle tuli keppivirhe. Loppu oli taas haastava, koska esteet oli aika lähekkäin ja sinne saattaisi tulla kiire, joten mietin pari eri vaihtoehtoa ohjaukselle.
Alku meni hyvin, joskin turhan iso kaarre tuli kakkosen ja kolmosen väliin, koska en uskaltanut tehdä tarpeeksi selkeää merkkkausta kakkoselle (pelkäsin että Masteri kääntyisi 2 ja 3 esteen välistä). Kepeille maltoin odottaa hyvin että koira on ekassa välissä, mutta sitten lähdin ryntäämään, joten Masteri hyppäsi suoraan kolmosväliin ekasta välistä. Uusinnalla hyvin ja siitä sujuvasti A:lle asti, jossa annoin väärän käskyn alastulolle. Oikein tosissani komensin "OTA", vaikka meidän käsky on "koske". No koiran osatessa kontaktit kunnolla sen pitäisi pysähtyä ilman käskyäkin ja pysähtyihän Masteri kun suunnilleen seisoin sen edessä. Siitä se sitten nytkähti alemmas ja tuli kiire vapauttaa ennen kun lähtee peruuttamaan takasin (tää on ollu meillä ongelma, josta ollaan nyt päästy aika hyvin eroon). 15 esteellä olin valssini kanssa aivan myöhässä ja estehakuinen koira haki takana olevan putken. Tätäkään en ollut ottanut huomioon rataantutustumisessa vaan ajattelin valssin riittävän. Olis siihen voinu tehdä jonkun jaakotuksen tms tai vähintään olla kääntyneenä jo kun koira lähtee hyppyyn. No siitä sitten puomille, jossa kontakti otettiin hienosti (vaikkei vieläkään treenien tasoisesti). Lopussa vielä Masteri tuli 19 hypystä ohi kun olin taas väärässä kohdassa, enkä katsonut koiraa tarpeeksi. Laitan nyt videon toisesta radasta, vaikkei se kovin kaunista katseltavaa olekaan, mutta on siellä hyviäkin pätkiä ja tästähän on tie vain eteenpäin :)
Hyvä mieli jäi kuitenkin, koska lähtö sujui hienosti kun olin laittanut hihnan käsilenkin Masterin kaulaan ja pidin niskanahasta kiinni kun otin hihnan pois ja siitä se jäi tosi levollisesti lähtöön ja meno oli heti hallitumpaa. Tulevaisuutta varten väkersinkin eilen Masterille matonkuteista kisahihnan ja -pannan. Hihna toimii myös kätevästi naruleluna maalissa :)
Kirjoitan näyttelystä erillisen postauksen, koska tästä tuli niin pitkä. Ulkoasu saattaa vielä muuttua kun opin paremmin käyttämään koko bloggeria.
